Klingen päiväkirja

Muutama kommentti Matti Klingen kirjasta ’Päiväkirjastani – Fin de siècle’ (1999):

Neuvo kirjoittajille: ”Kirjailijan ja tutkijan täytyy olla sekä sisä- että ulkopuolella, elämässä elämää, mukana yhteiskunnassa, mutta samalla tarkkailijana, itsenäisenä.”

Ja lisäksi: ”Täytyy osata puhua, formuloida, argumentoida, täytyy opiskella ja osata retoriikkaa, täytyy tietysti puhua myös turhaakin, mutta vain puhumalla ja kirjoittamalla saadaan suuret asiat henkisesti haltuun, saadaan ne käsitteiden piiriin, konseptualisoiduiksi.” Tämä tuli Klingelle mieleen katseltuaan vaalimainoksia ja niiden tekstejä.

Klingellä toistuu usein huoli yhteiskunnallisten vaikuttajiemme tiedollisesta kapea-alaisuudesta: ”…sen sijaan Yhdysvallat on perin monien henkinen koti. Siellä, olipa vaihto-oppilaana, ylioppilaana, tutkijana, stipendiaattina, YK:n tehtävissä tai firmoissa, ovat olleet kaikki poliittisen ja taloudellisen johtomme näkyvät henkilöt ja kaikki luonnontieteilijät. He osaavat harvoin saksaa, tuskin koskaan ranskaa, italiasta ja espanjasta puhumattakaan. He eivät liiku jalan, he eivät ole olleet kävelyllä Pariisissa, Roomassa, Wienissä, Istanbulissa, Lontoossa…” [kursiivi Klingen]
Tähän voi sanoa, että hiljalleen olisi muutosta tapahtumassa vrt. Stubb.

Klinge siteeraa hauskasti Flaubertia mitä tulee kirjojen kirjoittamiseen: ”Kirjoja ei tehdä niin kuin lapsia, vaan niin kuin pyramideja; ensin on tarkkaan mietitty suunnitelma, ja sitten nostellaan kivenjärkäleitä päälletysten hitaasti, selkä vääränä ja otsa hiessä, eikä tuloksesta ole mihinkään! Se seisoo keskellä autiomaata! Mutta se hallitsee mahtavana ympäristöään. Shakaalit pissaavat sen juurelle, ja poroporvarit kiipeävät sen huipulle, ja niin edespäin. Vertailua voi jatkaa.”

Klinge ja lehdistö: ” Viikkolehdessäni Le Nouvel Observateurissä (kotimaisia viikkolehtiä en enää pysty lukemaan mielenrauhan järkkymättä)…” Tuttu tunne.

Kirjoittaessaan Bosnian sodasta Klinge toteaa osuvasti: "Ja mitä enemmän nöyryytetään, sen syvempään kauna ja kostonhalu juurtuu."

Ja lopuksi Klingen havainto Suomen ulkomaantiedotuksesta: "...Suomi on satsannut ulkomaantiedotuksessaan historian sijasta pääasiassa poroihin, kaunottariin ja urheiluun." Mutta porothan ovat niin söpöjä! Toivoa sopii, että tiedotuksessa on edistytty sitten vuoden 1999.